24. Luukku: Hyvää joulua!

Tämä perhe hiljentyy nyt joulun viettoon ja tarkemmin kerron meidän joulusta sitten pyhien jälkeen. Nyt on aika rauhoittua, herkuttella ja viettää aikaa läheisten kanssa. Tässä vielä meidän pikku tonttu joulutunnelmissa <3

Oikein hyvää joulua!

20. Luukku: Banaani-taateli muffinssit

Nämä mehevät herkut ovat ensisijaisesti vauvoille ja taaperoille, mutta maistuivat kyllä allekirjoittaneellekin teen kanssa.

Banaani-taateli muffinssit:
n.14 kpl

150g kuivattuja taateleita
2 dl vettä
0,5dl öljyä

1dl vauvalle sopivaa maitoa (esim. korvike)
1 kypsä banaani
1dl öljyä
2 munaa

3 dl (vehnä)jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl ceylon kanelia
0,5tl jauhettua neilikkaa
(0,5tl kardemummaa)

Keitä taatelit vedessä pehmeiksi ja lisää öljy.

Vatkaa joukkoon maito, muussattu banaani ja loppu öljy. Sekoita hyvin, ettei jää kökköjä. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja siivilöi taikinaan kevyesti nostellen.

Täytä muffinssivuokiin ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10-15 min.

Aikuisempaan makuun, korvaa öljy voilla ja maito esim. kermaviilillä. Voit myös lisätä vähän sokeria. Minusta hyviä näinkin ja paljon terveellisempiä.

Neiti sai omat pikku sydämet <3

Nautiskele pikku sormiruokailijan kanssa.

19. Luukku: Sormiruokaan hurahtanut

Kuulun Facebookin "Simppeli sormiruokakeittiö" -ryhmään ja sieltä on viime aikoina tullut bongattua kaikenlaisia ideoita Neidin ruokailuun. Voisi jopa sanoa, että olen hurahtanut sormiruokailuun. Neiti nauttii kun saa itse tutkia, tunnustella ja maistella ruokia. Tuleehan siitä paljon sotkua, mutta koko ajan yhä enemmän ruokaa menee masuun ja vähemmän lattialle. Nyt olisi kyllä niin kätevää omistaa koira!

Lisäksi FB ryhmän ylläpitäjä Marjut pitää blogia "Simppeli sormiruokakeittiö". Ihania helppoja ja nopeita ohjeita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja kokeilemaan. Laitteen tänne omaankin blogiin välillä joitain Neidin lemppareiden ohjeita.

Kyllä meillä edelleen syötetäänkin ja siten ruokaa uppoaa tietysti vähän enemmän. Eli Neiti on ns. sekaruokailija. Aamu- ja iltapuurot syötetään ja useimmiten lounas on sosetta ja sormiruokaa vain lisänä. Päivälliseksi sitten on yleensä pelkkää sormiruokaa ja kyläily eväätkin ovat nykyisin myös sormisyötävää. Apinaeväs, maissinaksut ja smoothiet ovat käteviä ja takuu varmasti maistuvat Neidille. Ympäristön suojaaminen täytyy vain tehdä vähän huolellisemmin kuin kotona, ettei sotketa kyläillessä.

Itse en ole enää hetkeen soseita tehnyt. Ajattelin panostaa monipuoliseen "oikeaan" ruokaan ja sitten annetaan kaupan soseita lisäksi. Niitä kun löytyy vaikka mitä. Olen kyllä huomannut, että koko perhe syö terveellisemmin kun koitetaan tehdä Neidillekin sopivia ruokia. Neiti syökin lähes samaa kuin me.

Aika laaja ruoka-aine kirjo Neidillä kyllä jo on. Vain parista ruuasta on tullut yliherkkyyttä, joka ilmeni punaisina läikkinä poskilla ja suun ympärillä. Koska mitään isompia oireita ei tullut, jatkoimme ruuan antamista. Nykysuositushan on, että elintarvikkeita ei tulisi alkaa välttämään. Pikku hiljaa siedättämällä oireiden pitäisi loppua ja meillä tämä toimikin. Viime aikoina ollaan maisteltu äidillekin ennen tuntemattomia hedelmiä. Ja hyvin on uponnut.

Mies ei ole yhtä innokas sormiruokailun kannattaja kuin minä, koska ei voi sietää siitä aiheutuvaa sotkua. Todennäköisesti nyt kun menen töihin, niin Neiti sormiruokailee lähinnä päivällisellä kun olen kotona. Koitan kyllä etsiä ja kehitellä helppoja sormiruokia, että Neiti voi sormiruokailla Isi-Miehenkin kanssa. Onneksi on olemassa klementiinit ja maissinaksut, koska jos ne ovat ihan ylivoimaisia Neidin lemppareita.

18. Luukku: Meidän pikku joulukuusi

Saatiin sittenkin joulukuusi. Ehdin jo harmitella kun tälle joululle ei voida ottaa kuusta, koska Neiti on juuri pahimmassa iässä. Ainakin joulukuusen kannalta. On meinaan koristeet vähän vaarassa.

Sitten keksin! Pöytäkuusi! Kaupoissa myytävät huonekuuset vaan olivat niin heikkovartisia ja pikkusia, että menisi vuosia ennen kuin voisin yhtään koristetta niihin ripustaa. Ihan kuusi varkaisiinkaan ei kehdattu ruveta ja muoviset pikku kuuset olivat kyllä sellaisia hirvityksiä.

Onneksi appivanhemmilta löytyi apu. Käytiin Miehen kanssa otsalampun valossa heidän pihapiirissä kuusenhaku reissulla. Sopiva polvenkorkuinen kuusi löytyikin aika nopsaa ja kotona sain koristella sen uusilla Maileg-koristeilla, joista taisin täälläkin vähän hehkuttaa <3

Kuusen tuoksu tuo itselleni oikean joulutunnelman ja koristellessa täytyy tietysti kuunnella joululauluja. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että joulu on tulossa.

Hyvää 4. adventtia!

17. Luukku: Rakas joulupukki

Meidän Neidin lahjalista:

Rakas joulupukki olen kuullut, että jaat lahjoja jouluna. Olen vasta vajaa 10kk mutta minulla olisi sinulle pieni lista toiveistani.

1. Vessapaperia. Kyllä se on mahtavaa. Pyörität rullaa ja voitko uskoa, sitä mahtavaa kahisevaa kultaa tulee mielin määrin. Ihanasti kahisevaa kultaa, saa myös revittyä ja mössättyä suuhun! Äiti ei tykkää, että laitan sitä suuhun (Äidit.. ei mitään käsitystä hyvästä suu tuntumasta tai makuelämyksistä. )

2. Laturin johdot ovat aina kiehtoneet. (Ethän tuo mitään halpaa johtoa. Huawein johdot ovat erityisesti mieleeni. )

3. Älypuhelin. Toivoisin samanlaisen puhelimen, kuin äidillä ja isillä. Minulla on sellainen vanha malli, mutta miksi minä haluaisin sellaisen, kun ei muillakaan ole?

3. Avaimet. Tarkennan, että metalliset avaimet, joissa on avaimenperä. Ei niitä täysin muovisia. Ne ovat mauttomia, eivätkä kilise. Sitäpaitsi nyt ihan rehellisesti.. näyttääkö ne avaimilta sinusta? Sitä minäkin.. ei isin avainketjussa ole kertaakaan roikkunut muovisia isoja palikoita, joten älkää yrittäkö niitä antaa minullekkaan. Kaikista paras siinä nipussa on taskulamppu, jolla isi välillä kiusaa minua.

4. Äidin hiukset. Lahjatoive saattaa kuulostaa omituiselta sinusta, mutta haluaisin äidin hiukset. Äiti ei jostain syystä halua niitä antaa minulle, mutta sinulta voin kai pyytää vastaavanlaiset? ( Huom. Ilman hiuslenkkiä. Hiuslenkki pilaa mahdollisuuteni kuolata ja sekoittaa hiukset.)

5. Kissan ruoka. Äiti koittaa loihtia minulle kaiken näköistä mutusteltavaa, mutta ne pitää syödä pöydän ääressä. Paljon parempaa olisi ne herkut lattialla mitä meidän kisutkin rouskuttaa. Niitä on kiva jemmata poskeen, jos äiti vaikka koittaa napata ne suusta pois. Kuka nyt näista luopuisi?

6. Viimeisenä toivon kaukosäätimen. Sellaisen samanlaisen, kuin isillä. Sillä voi vaihtaa värillistä kuvaa ja aina, kun siinä onnistun, niin isistä tulee hassu. Isi alkaa tekemään hassuja ilmeitä ja ääniä. Eli olisiko sittenkin kyseessä isi säädin? Pitäisiköhän äitiä ohjeistaa, että isin saa sen avulla tekemään, mitä itse haluaa?

"Ai, eikö kissan lelua saa syödä?!"

Tässä nämä tärkeimmät nyt oli. Kiitos jo etukäteen ja hyvää joulua!

16. Luukku: joulukortteilua

Joo-o, näiden piti lähteä matkaan jo keskiviikkona. Kuten moni muukin, niin mekin laitoimme tänä vuonna joulukortit menemään Neidin kuvalla varustettuna. Mies ei kyllä olisi halunnut, koska KAIKKI tekee niin! Korttien lähettäminen ylipäätään on minusta ihana tapa ja näin lähimmät sukulaiset ja ystävät saavat albumiinsa kuvan meidän Neidistä. Halusivat tai eivät :)

Ihan ajoissa ei oltu (yllättäen) tilauksen kanssa liikkeellä ja kiitos postin, tilatut kortit tulivat vielä pari päivää myöhässä. Taitaa olla vähän ruuhkaa. Noh, pääasia, että ennen joulua ehtisivät saajilleen perille.

Tuli kyllä kivat kortit, vaikka itse sanonkin. Kiitos smartphoton. En kuitenkaan paljasta niitä ihan vielä. Neidin päiväunien aikaan on hyvä urakalla kirjoittaa nimiä kuoriin ja metsästää puuttuvia osoitteita.

Vieläkö lähetät perinteisen joulutervehdyksen?

14.Luukku: Syöttötuolin tuunaus

Eilinen jäi välistä, mutta ei voi mitään. Ei vaan ehtinyt, kun oltiin koko päivä menossa. Tänään ajattelin viimein esitellä pikku diy-projektin, joka valmistui jokin aika sitten. Neidin syöttötuoli raikastui ja sopii nyt paremmin kodin värimaailmaan.

Kesällä Toti.fi:stä ostettu kulunut koivunvärinen tuoli ei silmiä hivellyt. Tykkäsin kumminkin mallista ja hintakin oli kohdallaan. Kiva myös, että tuoli on täyspuuta.

Tuoli on ruotsalaisvalmisteinen Robust tuoli, jota on valmistettu aina vuodesta 1962 tähän päivään asti. Tämä meidän tuoli on sitä vanhempaa mallia, mutta tuskin ihan 60-luvulta kuitenkaan. Oikea design klassikko siis.

Tästä lähdettiin liikkeelle:

Soodapuhallus raikkaassa pakkassäässä:
(Mies ja Appiukko tekivät suurimman työn)

Muutama kerros puuvahaa päälle ja vanha nahkavyö kiinni.

Kiva tuli ja nyt pintakin on vähän helpommin puhdistettavissa. Neitikin tuntuu tässä viihtyvän.